maanantai 24. helmikuuta 2014

kieli

minusta on hyvää vauhtia tulossa puolikielinen.
yritän sinnikkäästi ylläpitää suomeani, mutta ai hitsi että se on välillä vaikeaa kun arkikielenä on ruotsi. sanoja ei aina ole helppo muistaa, saati sitten olla simultaanitulkkina: sanon jotain lapsille suomeksi ja samaan hengenvetoon saman ruotsiksi että Magnuskin pysyisi kärryillä.

kuuden ruotsi-vuoden jälkeen pärjään kielellä jo niin hyvin että voin esimerkiksi tehdä töitä sujuvasti ruotsiksi ja lukea kirjani på svenska. magnuskin ymmärtää ainakin melkein kaiken mitä sanon.
tunnen silti aika usein olevani väliinputoaja juuri kielen kanssa: suomi alkaa hissukseen ja uhkaavasti huonontua ja ruotsin oppiminen taas on vähän taantumaan päin.
 
oma suomeni taas alkaa olla tätä luokkaa:
"Astrid, kato, kohta tää bussi svengaa".
tai: " laitappas ne kalsongit päälle."
ei siis suomea eikä ruotsia, vaan jotain noloa siltä väliltä.

ruotsiksi huomaan junnaavani aina vaan samoissa kielioppivirheissä.
sekoitan edelleen hanin ja honin, n ja in, ja miten vaikeaa on oikeasti oppia käyttämään sanontaa det var så lite så? ruotsalaiset eivät myöskään aina välttämättä tajua etten osaa ihan täydellistä ruotsia ja ymmärrä joka ikistä sanaa tai sanontaa, varsinkaan jos joku puhuu skånea tai smoolantia.
aina en jaksa kysyä vaan nyökyttelen ja olen ymmärtävinäni.

Astrid puolestaan opettelee molempia kieliä ja sanoja ja puhumista samanaikaisesti ja pölpöttää tällä hetkellä iloisesti sekakieltä:
"missä pappa on?"
"töissä"
"var är pappas töissä?"
tai:
"oj vad det där var ruskeeta". suklaa siis.

mutta juu, myönnettäköön että välillä on vaan kätevämpää sanoa äggmacka kuin kananmunavoileipä.

5 kommenttia:

  1. :D
    Mutta mikä rikkaus kuitenkin. Mieluummin osaisin molempia hyvin kuin vain toista täydellisesti ja toista surkean välttävästi.
    Hyvältä näyttää teidän äggmackat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nojuu, onhan se oikeasti tosi mahtavaa että pärjää ruotsilla, mutta välillä ketuttaa kun ei kuitenkaan aina pärjää ihan täysin ...:) ja ihanaa kyllä lapsille että saavat suomen kielen kaupan päälle!

      Poista
  2. Mä olen miettinyt samaa tuosta kielen oppimisesta! Puhun sujuvaa englantia, joka sujuvoitui oikein kivasti vuoden Pohjois-Irlannin keikalla. Sen jälkeen toki hauska Pohjois-Irlanti-aksentti on long gone ja sanastokin vähän wobbly. Mutta miten ylläpitää, saati kehittää kielitaitoa kotioloissa?!

    Lapset onneksi imee vaikutteita ja jos ympärillä on muitakin suomenkielisiä kontakteja kuin äiti, ne oppii kyllä, että kalsarit on kalsarit ja bussi keinuu (kaartaa? heiluu?). :) Ja aina voi katsoa youtubesta muumeja suomeksi tai hankkia sen jonkun suomalaisen netti-tv:n, josta näkee sitten kaikki mahdolliset lastenohjelmat.

    Sitä paitsi, täällä nuoremmat puhuu fingelskaa ja ruotsinkieliset juurikin tuollaista suomen ja ruotsin sujuvaa sekoitusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniinpä, toisaalta on kiehtovaa miten se kieli elää ja kehittyy ja muuttuu omanlaisekseen. vähän niinkuin slangi.
      meillä näkyy onneksi suomenkielinen tv-kanava joten pikku kakkonen on pakollinen arkipäivän suomi-annos :D

      Poista
  3. Onko teillä jotain muita suomikontakteja siellä Tukholmassa? Itse olin siellä aikanaan au pairina perheessä, jossa äiti oli ruotsinsuomalainen. Vaikka äiti puhuikin lapsille (60-luvulla oppimaansa) suomea, oli au pairin apu aika verraton, ja heillä olikin suomalainen au pair monen vuoden ajan. Tutustuin tuolloin myös liutaan muita suomalaisia tyttöjä, jotka työskentelivät samankaltaisissa perheissä.

    Kieli on joka tapauksessa rikkaus, ja se on aina plussaa, jos edes ymmärtää vierasta kieltä.

    VastaaPoista