torstai 23. tammikuuta 2014

takkutukka

Emily Hughesin Wild-kirjan kuvituksesta poimittu kortti oli osuva lahja Astridille, lintujen kieltä osaava pikkutyttö kun muistuttaa erehdyttävästi kortin saajaa ainakin kampauksensa perusteella.
meidän neidin hiuspehkoa saa harjata vain jos osaa olla ovela, ja jos sille haluaa letin tai ponnarin väsätä niin pitää melkein sortua lahjuksiin.
ja juu, tiedän ettei ruoalla ja herkuilla saisi lahjoa tai kiristää, mutta välillä arki sujuu vaan niin paljon paremmin kun tietää että kaapissa nököttää purkillinen jouluna syömättä jääneitä piparkakkuja.

9 kommenttia:

  1. ihana tukka! Oletteko sattuneet törmäämään Tangle Teezeriin? Siinä voisi olla vastaus. Meillä toimii mainiosti. Poika tykkää itse asiassa nykyään itse hoitaa hiuksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, enpäs olen Tangle Teezeristä ennen kuullutkaan! Kiitos vinkistä, me kokeillaan :D

      Poista
  2. Aivan mahtava tukka :)! Meilläkin käytetään (valitettavasti) ruokalahjuksia silloin tällöin. Mut eihän tän elon onneksi tarvitsekaan olla niin oppikirjamaista :).

    Hiuksensa tuo itsepäinen tyttöni antaa kuitenkin harjata mukisematta. Homma helpottui entisestään, kun hommasin Tangle Teezer -harhan. Jos teillä ei vielä ole, suosittelen :)!

    VastaaPoista
  3. perinteiset hyväksi todetut kasvatuskeinot ovat lahjonta; uhkailu ja kiristys.
    terv. se sosiaalitanttatäti jonka mielestä on ihan epäreilua että sulla on niin ihanat lapset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no on ne aika ihanat ipanat. ja uhmaikäisen pahimpiin kriiseihin kyllä valitettavasti on noita kaikkia keinoja jo käytetty...;)

      Poista