sunnuntai 26. tammikuuta 2014

relaa

viimeiset kolme kuukautta olen ollut tosi ylpeä itsestäni kun olen saanut niin paljon aikaan päivisin vauvan nukkuessa, ja samalla ihmetellyt, miksi iltapäivisin päätä särkee, väsyttää, leukapieliä kiristää ja ehkä vähän ärsyttää. 
kunnes sitten viimeviikolla imetykseen tuli stoppi kun maito väheni minimiin.

vähän aikaa hengähdettyäni ja neuvolan tädille asiaa pillitettyäni tajusin että mähän olen ollut ihan superstressaantunut, ylisuorittanut arkea ja ollut pinko täällä kotona.
ja mitä ihmettä varten?
sain neuvoksi lopettaa turhan siivoamisen ja järjestelyn, jättää pyykit roikkumaan ja lelut lattialle ja pakottaa itseni olemaan tekemättä mitään.
touhuamisen sijaan nukkua päiväunia ja olla vaan vauvan kanssa.

parin relapäivän ja noin tsiljoonan teekupposen jälkeen vauvan ruokailu on taas kunnossa, päänsärky poissa ja lapsilla on hyväntuulisempi äiti. koti ei ehkä ole maailman siistein mutta ei kai sillä sitten ole niin väliä.

välillä näköjään tarvitsee jonkun muistuttamaan siitä mikä oikeasti on tärkeää.
ja tiskauskin on sitäpaitsi paljon hauskempaa silloin kun sitä ei oikeasti ole pakko tehdä.

11 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit! Täälläkin tuntui sisimmässä pistos; liian usein vauva-arki ajautuu suorittamiseen eikä sydän ole täysillä mukana touhussa. Kun karsii kaiken ylimääräisen pois, yhtäkkiä tuntuukin, että aikaa ja mukavaa puuhaa on vaikka kuinka paljon, eikä kiire minnekään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä, tuntuu ihan hölmöltä oikeasti stressata jostain tiskiläjästä, varsinkin kun vauva hymyilee leveästi vieressä :) usein sitä suorittaa vaan itselleen, ihan turhaan!

      Poista
  2. Ihanaa että huomasit tilanteen tässä vaiheessa ettei mennyt pahemmaksi.Rentoilu kunniaan! Sitä pitää yrittää itsekin gradutyöskentelyn lomassa muistutella. Ei sitä kukaan sentään mikään yli-ihminen ole. Lepoa ja jaksamista muksuarkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just niin! huomasin että sullakin on ollut just hyvä ja rento sunnuntai, way to go :D
      ja tsemppiä graduun!

      Poista
  3. Tui tui. Hän on niin kaunis! Ja niin on tuo vihreä kukkapeittokin!

    Hienoa, että saitte ruokailut kuntoon. Tuo on kyllä taito tuo rauhassa olemisen taito. Pysähtyminen.
    Mulla on nyt ajatukset pitkän savusauna+avantosession jälkeen niin pysähtyneet, etten osaa sanoa muuta.

    Mutta täällä käyty siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! itse olen aivan myyty joka päivä :D

      voi että, savusauna&avanto kuulostaa ihan taivaallisen ihanalta. voi muuten olla että olen vähän takakireä siksi koska en IKINÄ pääse täällä ruotsissa saunomaan!
      hah!
      sepäs se onkin!

      Poista
  4. Ihana neuvolantäti ja hyvä, kun olit kuuliainen äiti <3! Mä olen kans toisen lapsen jälkeen hyväksynyt sen, että koti on päivisin kaatopaikka, joten turha noita leluja on edes siivota ennen iltaa ;). Päikkäriajan pyhitän ihan vain itselle - pyykkejä sun muita laitellaan sitten lasten kanssa yhdessä :).

    Mukavan rentoa viikkoa teille ja pidä toi asenne <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, on tää niin erilaista kun näitä naperoita on kaksi, ja pitää oikeasti opetella olemaan eri tavalla kuin ennen....Ja hyvähän se on muistaa myös oma olemassaolonsa silloin tällöin :D Rentoa viikkoa teille myös!

      Poista
  5. Tänään juuri mietin tuota siivous asiaa,sitä kuinka siihen on ennen käyttänyt huomaamattaan lähes kaiken ajan,juu oli koti siisti,mutta missä oli "oikea" elämä,oma aika,aika lapsille,miehelle,ystäville ja kaikelle muulle. Aika minimiin taisi silloin jäädä. Monta vuotta siihen menikin ymmärtää. Silloin aikoinaan sitä ei edes huomannut. Nyt opettelen joka päivä relaamaan,siivoamaan kun oikeasti siltä tuntuu,tekemään sen yhdessä muun perheen kanssa,hymyssä suin,vailla otsaryppyjä. Koti on usein viikon jäjiltä huiskin haiskin,kunnes taas siivous hujahtaa hetkessä koko talon läpi. Tosin meillä kolme muksua pitää huolen että hetkessä kaikki on taas täynnä leluja yms maja leikkejä.
    Löysin juuri blogisi,ja heti tällainen kommentti romaani,huh! :)
    Jään seurailemaan teidän menoa,ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ihanaa kun löysit tänne! :D

      Poista