keskiviikko 20. marraskuuta 2013

repris

...eli uusinta. kokonaiset kaksi päivää ehdittiin hengähtää kotona kunnes perjantai-iltana kuume nousi uudelleen ja vaavi kiikutettiin päivystyksen kautta takaisin sairaalaan. yritin parhaani mukaan ottaa asian siltä kannalta että ei oltu varsinaisessa hengenhädässä, eikä ainakaan tarvinnut tehdä kotitöitä, valmista ruokaa sai sairaalan kanttiinista, ehti pötkötellä kerrankin sängyllä ja katsoa soopaa telkkarista, lukea tsiljoona naistenlehteä...
silti meinasi oma olo mennä apaattiseksi monta päivää sairaalahuoneeseen sulkeutuneena puhumattakaan siitä miten huolissaani olin vauvan voinnista ja eestaas heittelehtivistä tulehdusarvoista. huh-huijaa.
onneksi virus antoi lopulta nopeasti periksi ja eilen pääsin terveen tytön kanssa takaisin kotiin.

nyt meille sitten sitä tavallista ja mahdollisimman tylsää arkea: ylitäysiä kierrätyskartonkikasseja, petaamattomia sänkyjä, tiskikasoja, vaunulenkkejä metsässä ja lajittelemattomia pyykkikasoja, pliis.

ps. hatunnostot menevät tälläkertaa sairaalahenkilökunnan lisäksi Magnukselle urheasta huushollin ylläpidosta sekä Astridille joka on pärjännyt reippaasti ja pitänyt jo kolmatta päivää otsassaan empatialaastaria. tackar.

/ baby got fever again after just two days at home. so back we went to the hospital. luckily the virus gave up and she is finally back to normal again. we are back home, hopefully for good this time!
i just want us to get back to the boring every-day-life with its dishes, piles of laundry and over full recycle bags.

ps. this time i really appreciate not only the staff in the hospital, but also Magnus who bravely took care of everything back home. and also Astrid who still has, third day nonstop, an empathy plaster on her forehead.

5 kommenttia:

  1. Voi.

    Paljon voimia teille arkeen ja toivotaan, että saatte nyt pitää sen tylsän arjen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! pidetään peukkuja että tän syksyn taudit oli nyt tässä :)

      Poista
  2. Onpa kurjaa kun jouduitte taas lähtemään sairaalaan, onneksi apu oli lähellä ja että pikkuinen on kunnossa taas! :) Tuo sairaala elämä ei kyllä ole kummoista ja suurin asia siinä on juuri tuo huoli pienestä.
    Toivotaan että virus saatiin nyt lopullisesti taltutettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jes, onneksi on ohi moinen! ja toivottavasti oli vihonviimeinen virus vähään aikaan!

      Poista
  3. Empatialaastari -Hihii! Ihana.
    Tais Astrid kasvaa kertalaakista isoksi tytöksi kun äiti ja vauva olivat poissa -vai kuinka kävi?
    Onneksi olette kotona terveinä. Täällä päässä monta perhettä piti kyllä peukkuja, että virus hellittäisi ja vähän äkkiä.

    VastaaPoista