torstai 21. marraskuuta 2013

kaulakoru

sattuipa tässä muutama viikko sitten kun olin hakemassa Astridia kotiin päiväkodista, että pikkuneiti uhma sai päähänsä alkaa kiukuttelemaan. siinä meni meininki melkolailla draamaksi ja neiti huusi ja itki kuin syötävä keskellä jalkakäytävää.
kesken pahinta raivoamista tuli eräs ohikulkenut äiti lapsineen ojentamaan neidille värikkäät helmet, jotka hänen tyttärensä, ehkä viisivuotias, halusi antaa Astridille koska näki tämän olevan niin surullinen.
oooh!
minä menin ihan sanattomaksi ja taisin salaa tirauttaa pari kyyneltäkin, niin liikuttava ja ihana oli pienen tytön ele.
Astridin itku ja kiukuttelu loppui kuin seinään, eikä mikään ihme!
nyt taitaa tämä ihanan värikäs väkerrys olla yksi lempikoruista. minäkin voisin sitä joskus salaa lainata (vaikka siihen en kyllä taida kovin helposti saada lupaa).

/ few weeks ago when i was picking Astrid home from kindergarden, she, a little miss negative, got a bit difficult and started to scream and cry about something i`ve already forgotten in the middle of the street. suddenly a woman who happened to pass by with her children, came and gave Astrid these gorgeous pearls which her daughter, maybe a five-year-old, wanted to give because she saw Astrid was really sad.
oh my, i couldn`t get a word from my mouth, it was just so wonderful and kind gesture from the little girl! and guess who stopped crying at once?
now these beauties are Astrid favorite pearls.
i just might borrow them myself - if she ever let me.

4 kommenttia:

  1. Ihana ele ja ihana koru. Ja ihana tuo teitin pikkutyttö. p.s. kyllä kelpais juu mullekin tuommoinen kaulaan. Ehkä pitää vähän matkia ja tehdä oma ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun on varmaan myös tehtävä oma versio, tätä ei saa melkein edes koskea saati lainata :)

      Poista
  2. Oi, ihana juttu! :) ja hienot helmet onkin!

    VastaaPoista