tiistai 26. marraskuuta 2013

asetelmia sun muuta

vauvan viltti valmistui, donitsikaffet piristävät ja kaksivuotiaan maailma on tosi hassu:
meneillään on suuri ja mahtava egokausi, mikä tarkoittaa sitä että kun leikitään yhdessä, en oikeasti saa koskea yhteenkään leluun tai tavaraan ("det är Attids"), jolloin voi tietenkin olla hankalampi leikkiä. ihan kaikki muukin määritellään oman navan kautta kuten pikkusisko ("min vauva") tai syöminen ("Attid ei haluu"). huvittavia ovat myös tavarasommitelmat joita löytyy ympäri asuntoa. tämänaamuisista ensimmäisessä oli muun muassa tarkoin valittuja kiviä, hiuslenkki sekä äidiltä pihistetty lempisormus, toisessa taas neljä muovailuvahapalloa, lelupopcornikulho ja hemulin pää, kaikki huolella ja hartaasti paikoilleen aseteltuina. keneen lie tullut.

/ it is so fascinating follow Astrid: she makes these funny stillebens all over our place with odd objects, goes around pockets full of stones which she collects outside, and i am suddenly not allowed to touch any of her toys if we play because everything is "mine". my dear two-year-old.

2 kommenttia:

  1. Kuvista muodostuu kivasti geometrisiä muotoja. Hymyilyttää tuo "leikkimisen" ajatus jos toinen ei saa edes koskea yhteenkään leluun :D Kohta se on opeteltava se jakamisen "ihanuus" kun pienempi siitä vähän kasvaa ;)

    VastaaPoista