lauantai 13. huhtikuuta 2013

uhmaa

uhma tuli puun takaa. lapsi haluaa eikä kuitenkaan halua, kirkuu ja itkee kun ei saa tahtoaan läpi ja lopulta heittäytyy makaroonina lattialle eikä suostu mihinkään. sellaiseksi muuttui tämänpäiväinen museokäynti heti kuvien oton jälkeen. miten päin sen uhman kanssa nyt sitten ollaan? vinkkejä, anyone?

ps. Moderna Museetin kevään suuri Hilma Af Klintin näyttely vaikutti tosi hienolta ainakin sillä pikasilmäyksellä jonka ehdin seiniin päin kohdistamaan lapsen perässä juostessani. sinne aion mennä ehdottomasti uudelleen, ypöyksin ja kaikessa rauhassa. lisäksi Modernan kokoelmaan avautuu reilun viikon kuluttua Niki de Saint Phallen näyttely, ja Le Corbusierkin on vielä muutaman päivän in da house. aika hyvä combo!

/ Astrid has suddenly got into a negative age. she wants but doesn`t want at the same time, screams and cries and accepts hardly nothing, tests us with everything and gets all slack (is that a correct word?) as overcooked spaghetti on the floor and do not co-operate.
i did not see that coming, at least not this soon.
it was just like that today at the museum right after i took these photos, so unfortunately there wasn`t too much focus on the art.
what on earth do you do with a kid in a negative age? hints? anyone?

ps. next time i go by myself and watch Hilma Af Klints beautiful exhibition all alone.

6 kommenttia:

  1. Myötätunnolla muistellen. Helpoimmin pääset sen vaiheen ohi kun et ole huomaavinasi. Asiaa vaikeuttaa kun olette ihmisten ilmoilla. Jos ei kestä vieraiden moittivia katseita on paras kaapata lapsi kainaloon ja viedä rauhallisempaan paikkaan purkamaan kiukkunsa. Puheet ja rauhoittelut on ihan turhia..pahentavat vain tilannetta. Eihän se lapsiraukka itsekkään lopulta tiedä mitä tahtoo..on vaan paha olla ja kiukuttaa. Tuohan on vain eka "murrosikä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. julkiset paikat on just niitä pahimpia, pitää vaan hammasta purren yrittää selviytyä pahimmat uhmakohtaukset. mutta toi huomaamatta oleminen on kyllä hyvä vinkki, sitä kokeillaan! ja yritän pitää mielesssä että tää on vaan ohimenevä vaihe... :D

      Poista
  2. How old is she? In the UK we call it the terrible twos! They become exactly as you describe.....very difficult! My Maisy started being like that at about 18months and I remember wondering where my nice little girl had gone. She came back so don't worry! :) xx

    VastaaPoista
  3. she is soon 1year 9months old, so yes, maybe it is time to get through this not-always-so-nice-period. i try to keep in mind that one day, hopefully soon, it`ll change :)

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Ulla rakas
    Tuotahan se rikas elämä on varsinkin yllätyksellisten lasten kanssa. Olen osittain samaa mieltä varsinkin jos se tapahtuu siellä missä on vieraita ihmisiä. Kotona kokeilisin sitä ikä/min rauhoituspaikalla istumista mitä nuo amerikkalaiset noudattavat (ainakin televisiossa näyttää tehoavan, mutta kärsivällinen pitää olla silloin) Muilla ajoilla niin paljon halauksia, sylissä pitoa ja rakkautta (myös rakas-sanan käyttöä) kuin vain jaksat.
    Minullakin on kokemusta, ei ne enää tule syliin ja se lapsuus aika on loppujen lopuksi todella lyhyt.
    Lämpimästi teitä ajatellen ja muistaen, tulkaahan taas Poriin, olette rakkaita.AF
    Ps. Olikohan isovanhempien tykönä liian mukavaa

    VastaaPoista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista