torstai 4. lokakuuta 2012

arkiparki

tätä tää arki nyt sitten on: liian aikaisia ja pimeitä aamuja, yksinäisyyden tunnetta ulkona kun muualla vielä nukutaan, kiire bussiin, kiire junaan, kiire töihin. meluisan työpäivän jälkeen kiire kotiin iltapäiväruuhkan läpi, harmautta, päänsärky kun eväät unohtuivat, oikkuileva joukkoliikenne ja ihan liikaa ihmisiä ja loisteputkivaloja. työmatkoilla ehtii miettiä vähän liiankin perusteellisesti että onko tässä hysteerisessä työssä ja matkaamisessa oikeasti mitään järkeä? hoh-hoijaa, syksy ei ole edes puolivälissä ja haaveilen jo kesälomasta ja siitä että saisin enemmän aikaa blogille ja vaikka vaan hengähtämiseen.
onneksi ajatuksissa puhaltelevat uudet tuulet, ehkä tässä nyt kuulkaa on kertakaikkinen muutoksen paikka.

/ my life really busy nowadays, and it feels i`m spending the hours mostly on my way to work and back home. constant hurry, too much people, (too) early mornings...i`m not sure if it´s worth it after all. maybe it is time to change the direction in life and do something completely different? we`ll see!

5 kommenttia:

  1. Oho. Sä et vaan vielä ole tottunut tuohon perinteiseen perherytmiin -sanoo lapseton? Eikös ihmiset tee juuri tuota vuodesta toiseen ja monen lapsen kanssa? Onko siinä sitte mitään järkeä, en tiedä. Pakko kai se raha jostain on saada. Löytäsitkö lähempää töitä? Tai toisesta maasta ;)
    Jos yksityisyrittäjäksi meinaat niin varoitus tässäkin paikallaan. Ei ole helppoa, jos ruokittavana on muitakin. Mielummin herää aikaisemmin, kun repii joka päivä selkänahasta ne roposet ruokaan... Ja iltatyössä ei ehdi nähä perhettään yhtään...

    Tsemppiä. Ei ole helppoa!

    VastaaPoista
  2. Tätähän se elämä on tuskaa, hikeä ja aurinkoa sekä sinulla ruuhkavuodet meneillään. Muistatko kun sanoin: en haluaisi olla enää nuori tähän tähdätessä nauti niistä ihanista asioista mitä olet elämääsi saanut: lapsestasi, puolisostasi, sisaruksistasi, vanhemmistasi ja...... sekä siitä että sinä saat olla työelämässä (mikä hyvin monella ei tänään ole mahdollista)
    Joskus ajattelin itsekin että pitäisi olla varakas ? mies että voisi jäädä kotiin tai sitten vain tyytyä paljon vähempään ja nauttia elämästä. Punainen pieni mökki maaseudulla ja luontaistalous (minusta tuntuu että se on minunkin vanhemman poikani haave joka voisi vaikka toteutua????) Valintoja on elämä täynnä, eikö vain. VOIMIA SINULLE!!!!!!!!!!!TOIVOO AF (onneksi et laittanut osoitetta, kun äitisi huomautti siitä kr.leivästä)

    VastaaPoista
  3. kiitos tsempeistä :)
    ja pitää nyt siis vielä tarkentaa että mun työssähän ei sinänsä ole mitään vikaa, sitä on kiva tehdä ja olen iloinen että on oman alan työ, mutta työmatka, se työmatka...kun istuu reilusti yli kaksi tuntia päivässä julkisissa (plus odotus, junat on aina myöhässä), alkaa miettiä että olis ihan kiva olla jossain lähempänä töissä. vaikka niin että voisi pyöräillä töihin ja olis ihmisten aikoihin kotona, se se vasta olis jotain!

    VastaaPoista
  4. Voi hirvitys, en tajunnut että sinulla kestää niin kauan matkat, huh huh. Itselläni ei ole ollut koskaan noin pitkää työmatkaa vaikka olen ollut monissa eri työpaikoissa elämäni aikana. Minulla oli 2 työtoveria joista toinen on kulkenut Laviasta (30vuotta) ja toinen Kankaanpään Vihteljärveltä (33vuotta) ja molemmilla matkaa n. 60km yhteen suuntaan.Heillä on kuitenkin molemmilla hyvät autot joten ei tarvitse odotella.Näilläkin molemmilla on 3 lasta (nyt aikuisia)ja usein ajattelin että miten jaksavat. Mielenkiintoinen työ kuitenkin varmaan antoi voimia. Tuskin olisin itse jaksanut ja nuo ovat vielä tyelämässä 4 ja 7 vuotta. Lämmöllä sinua muistaen, tapaamisiin!!!!!!!!!!AF

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä sulle syksyyn! Raskas tuo pitkä työmatka, onneksi kumminkin koet työn mieluisana! Itse olen vielä tämän lukuvuoden kotona lapsen kanssa, mut pelottaa jo töihin paluu juurikin tuon tiukan aikatauluttamisen vuoksi. Toivottavasti mielessäsi oleva muutos toteutuu! Leena K

    VastaaPoista