sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

antiikkia ja sarjakuvia

tänään vietettiin aikaa ydinkeskustassa välillä hötorg - sergels torg. ensimmäisessä oli sunnuntaiseen tapaan antiikkimarkkinat (tai kirpputori, miten sen nyt ottaa) ja jälkimmäisen kupeessa sijaitsevassa kulturhusetissa vuosittainen sarjakuvafestivaali. onneksi tuli luettua aamun lehti, muuten olis kyllä menneet sarjakuvat ja festarit sivu suun. parrakas nainen paperinukkena sekä pari sarjisjulkaisua pääsivät meille uuteen kotiin. ja kun nyt kerran hoodeilla ja toreilla oltiin, käväistiin vielä designtorgetillakin, jossa näkyi kuvan mahtava kissakello! saispa!

/ today we were to hötorget where they sell antique every sunday, and to comic festival at kulturhuset. i`m glad that i read todays paper, otherwise i`d missed both the festivals, loads of comics and the fine fine lady-with-the-beard-paper doll by sarah kläpp.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

kaupungilla

huhtikuun viimeinen lauantaipäivä kaupungilla näytti suurinpiirtein tältä: kävelyä, kirsikankukkia kungsträdgårdenilla, auringonpaistetta ja lopulta nybrogatanin loistavan (ja kasvissyöjäystävällisen, suosittelen!) korvspecialistin kautta kotiin. ihana päivä, jee.

/ today was all about: walking, sun, beautiful cherry blossoms and finally superb french dogs from nybrogatans korvspecialist (which is a vegetarian friendly and simply the best korvkiosk in stockholm). just a lovely day.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

tasapainoilua

alkaa olla vaikeaa ottaa tarkkoja kuvia Astridista joka mennä viilettää paikasta toiseen. ylipäätään alkaa olla vaikeaa tehdä mitään muuta kuin vahtia neitiä ettei tämä lyö päätään lattiaan, uusin juttu on nimittäin nousta ylös tukea vasten seisomaan, hakea jaloille tasapainoa ja päästää sitten irti. ja tipahtaa pepulleen. itse odotan ensiaskeleiden lisäksi kuumeisesti brion vaunua joka tilattiin alkuviikosta - jospa se auttaisi tasapainoharjoitteluissa?
tänään ollaan nautittu melkein kesäisestä lämmöstä ja käyty kävelyllä vihdoinkin siellä ihmisten ilmoilla. illalla odotellaan saapuvaksi vieraita pitkälle viikonlopulle joten kaupunki taitaa tulla taas lähipäivinä astetta tutummaksi. ja rakkaammaksi, ihana ihana keväinen tukholma!

/ it`s getting a bit hard to take good and sharp pictures of Astrid who isn`t still at all. she wants to move, crawl and stand. i have to be beside her all the time because the newest thing she does is to stand first with holding tight, then to let go. and to fall back. she is getting kind of good with her balance though. we ordered a brio gåvagn for her, hope it will help her with finding her first steps.
we had a walk today in sunshine. the weather is so warm....summer is near, watch out ya`ll!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

valoa ja rottakarkkeja

tervetuloa valoisampi arki! eilen aamulla käytiin terveyskeskuksessa kääntymässä ja toteamassa että lapsi voi pitkäkestoisesta mahataudista huolimatta hyvin. en tiedä oliko se sitten se lääkärisedän taikakosketus vai mehu jota samainen setä suositteli, mutta jokatapauksessa tauti näyttää olevan tipotiessään. mah-ta-vaa!
tuntuu ihanalta käydä kävelyillä ja istuskella parvekkeella näiden ikuisuudelta tuntuneiden harmaiden (ja anteeksi nyt, mutta melko kamalalta haisevien) päivien jälkeen, fiilistellä kevättä, aurinkoa, hennosti vihertäviä puita ja tulevaa kesää. eiköhän tämä tästä siis silkaksi iloksi muutu. postausaiheet tuntuvat tosin vähän nuivettuneen, kuten tämä päänuppinikin, mutta onneksi kohta on vappu ja pääsen jokavuotiseen tapaan hamstraamaan hötorghallista simaa ja munkkeja, joita ruotsissa ei siis vappuisin jostain syystä nautita. paitsi meillä. paitsi magnus jonka mielestä sima maistuu pelkälle hiivalle.
ja hei, kesäänkin on vain kivenheitto, JEE.

ps. löysin kaupasta uuden karkkisuosikin aina vaan nakertavaan makeannälkään. rottia voi siis sitten nykyisin nauttia reilun kaupan hyvällä omatunnolla höystettyinä ja kauniista karkkipussista napsittuina.

/ finally Astrid is feeling better and everything feels bright and sunny again, though my head still is a bit frozen after spending this long time inside and isolated. i hope my blogging gets a bit more interesting soon.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

kotosalla

voiko kotona olemiseen kyllästyä? voi. olen ihan kurkkua myöten täynnä tätä kamalaa mahatautia ja vauvan vaatteiden pyykkäämistä ja huonoa ruokahalua ja unista olotilaa. enimmäkseen leikitän ja juotan sairasta energiapommia, onneksi joku meistä sentään jaksaa konttailla ja höpöttää. mutta pliis, haluan jo ihmisten ilmoille, päästäkää mut pian ulos täältä!

/ i`m so sick to be isolated at home. this has been a really long stomach flu, feel it just goes around and around. yuck. so please, let me out of here soon, i want to meet some people and us to be normal again!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

mäyräkoiria

meidän koti alkaa täyttyä mäyräkoirilla. sisko (jolla muuten on ihan mieletön kirppisvainu) löysi brion mustan venkulajalkaisen kirppikseltä ja antoi sen meille. ennestään niitä pyörällisiä olikin jo musta ja punainen, enkä lainkaan pahastunut tästä uudestakaan tulokkaasta. 
haaveilen myös toisesta oikeasta mäyräkoirasta. olisi ihanaa saada armille seuraneiti, mutta magnus on aika jyrkästi vastaan. yksi kuulemma riittää. millähän se pään puhuisi pyörälle? vinkkejä, anyone? 
armi on muuten ihan vaan vaivihkaa ominut astridin nakkilelun. miten ihmeessä se päätyikin valitsemaan kaikkien lelujen joukosta juuri nakin?  
muuten meillä vietetäänkin sitten matkan jälkeistä hiljaiseloa. vilustumisen hellitettyä otettaan tilalle tuli vatsatauti, eli lötköttelyä ja pötköttelyä on ohjelmassa ainakin tämän viikonlopun ajan. ei haittaa yhtään sillä ulkona sataa räntää, huh!

ps. mahtavia kommentteja olitte jättäneet edelliseen postiin. ihan mieletöntä saada lukea kokemuksianne ja mielipiteitänne! suurkiitos teille niistä! 

/ our home is getting full of dachshunds (or are they called wiener dogs?). my sister, who always makes great founds on flea markets, found a bendy-kind-of brio dog and we got it. so the black one and a red one got themselves some company. actually i would love to have armi some real company and take another dog, but magnus doesn`t agree. he says one is enough. and i`m dreaming of at least three dogs....oh well, i suppose i can wait few years. not too long, though.
armi, by the way, stole a sausage which my sister made for astrid. how in earth could she pick up a sausage among all the toys? a wise dog, huh? or at least she has a good sense of humor. 
Astrid has been much better since we got back home untill she got a stomach flu. so typical! so i guess we are hanging at home and mostly in bed this weekend.   

hope you`ll have a good one!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

posket on

olen keskittynyt blogissani omaa arkeani ilahduttaviin asioihin enkä niinkään keskustelua hakeviin, ja sillä linjalla aion vastaisuudessakin pysytellä.
tänään teen poikkeuksen ja avaurun koska nyt olen vaan jotenkin saanut mitan täyteen.
no mistäkö?
no ulkonäöstä ja sen kommentoimisesta, siitä ikuisesta aiheesta. kyllähän se jo tiedetään miten ulkonäkökeskeistä tämä maailmanmeno on, enkä tiedä törmäävätkö muut vauvan saaneet tai vauvattomat samaan ilmiöön. siis siihen että ventovieraat ottavat oikeudekseen kommentoida ihanimman olennon maailmassa, minun lapseni, ulkonäköä ja kokoa.
itse olen saanut kuulla kommentteja viimeaikoina ihan joka tuutista ja vähempikin pistää mietteliääksi.

Astrid on pitkä tyttö, kuten äitinsäkin, ja on perinyt paljon piirteitäni. joten kun joku kommentoi vaikkapa nyt tyttäreni pyöreitä poskia sanomalla, että onpas sillä isot posket, tai sanoo hississä ohimennen pulskaksi, tai että kyllä se siitä hoikistuu kun lähtee liikkeelle, tai vertaa että meidän oli kyllä sirompi, tai toteaa että taitaa ruoka maistua, ei se aina tunnu kovin kivalta.
tai miltä kuulostaa tälläinen:
kaupan kassa: "onpas äitinsä näköinen" 
minä:"juu, hehe, kiitos" 
kk:"ja iiiiiisot on posket". 
ai häh? ai mulla vai?
välillä nousee suoranainen raivo ja halu puolustaa lastani. tekisin mieli huutaa että lapseni on maailman suloisin, kaunein, hyväntuulisin, huumorintajuisin, taitavin ja täydellisen terve.
yleensä pahoitan vaan mieleni, ehkä eniten siksi että kommentit osuvat salakavalasti iskuina vyön alle. itse olen nimittäin saanut koko ikäni kuulla kommentteja poskistani, eikä se suoranaisesti aina ole vahvistanut itsetuntoani. siis poskista, miettikää nyt miten hölmöä!

tiedän että on suurin osa kommenteista on hyväätarkoittavia, ihmiset haluavat ehkä vain osoittaa kiinnostuksensa lastani kohtaan. voisiko kohtaamisissa kuitenkin puhua jostain muusta? sanoa vaikka vaan että "onpas ihana tyyppi" sen sijaan että keskittyisi aina siihen kokoon tai ulkonäköön? enhän itsekään mene sanomaan ventovieraalle hississä että "on tainnu jäädä ne ryppyvoiteet ostamatta kun oot noin kurttuinen" tai että "onpas sulla sitten vasta iso nenä, oh-hoh!"
millä oikeudella vieraan lapsen ulkonäköön keskitytään jo syntymästä lähtien?

ja ihan absurdia että lapsen kokoa täytyisi jotenkin alkaa puolustamaan, siltä se välillä nimittäin tuntuu. että ei se mitenkään erityisen paljon syö, se nyt on vaan pitkä. että mäkin olin iso lapsi ja aika pullukka vielä ala-asteellakin.
ja miksi siitä tehdään AINA niin iso numero, jos lapsi on jo syntyessään yli neljä kiloa ja menee käyrien ylärajoilla? yhtälailla ihania ne ovat pyöreinä tai rimpuloina. olisi myös kiva tietää minkälaisia kommentteja saavat pienten tai niillä kultaisilla keskikäyrillä liikkuvien vauvojen vanhemmat.

onneksi on kivoja kohtaamisia, paljonkin. jotkut kommenteista on vaan välillä vaikeaa sivuuttaa, vaikka kai ne pitäis vaan jättää omaan arvoonsa.

huh, tulipahan sanottua!

/this one i too long to translate, sorry.

kotona taas

eilen saavuttiin kotiin ruotsiin. sitkeän vilustumisen takia kauan odotettu helsinki-viikonloppu meni sittenkin mönkään, mutta onneksi ehdittiin tapaamaan ystäviä maanantaina ennen laivan lähtöä.
laivamatka olikin tällä kertaa tosi hauska. hytissä nimittäin haisi jostain syystä ihan sietämättömän kamalalle, joten saatiin vaihtaa parvekkeelliseen hyttiin - oijoi mitä luksusta budjettimatkailijalle! siellä oli kuulkaa tv:t ja housuprässit ja jääkaapissakin virvokkeita jos jonkinmoisia. muutenkin on kyllä tällä kertaa annettava ruusuja viikkarille, niin hyvää ja ystävällistä palvelua vauvan ja koiran kanssa matkaava sieltä sai!

tänään palattiin sitten arkeen ja pulveripuuroon. vilustuminen on viimein hellittänyt ja astrid joka oppi suomessa oikeaoppisen konttaamisen, mennä viilettää ympäri asuntoa hurjaa vauhtia. ai mitä omaa aikaa, ai milloin?
puinen magneettipalapeli löytyi muuten kun kylällä järjestettiin viime pyhänä lastenvaatekirppis. meillä oli samanlainen kun olin pieni, ihana löytö! Astrid on rakentelemiseen vielä liian nuori joten voin omia palapelin hyvällä omatunnolla ja rakennella ukkeleita, akkeleita ja erilaisia kyhäelmiä. siis sitten kun sitä joutenoloa joskus on.

/ back home! we travelled with a boat and because of some horrible smell in our cabin, we got ourselves a one with a balcony. i call that a luxury!
Astrid learned finally how to crawl in a proper way and now she`s going back and forth in our flat like a maniac, putting every single little thing in her mouth. and she wants to climb everywhere. free-time, what`s that again?
the wooden magnetic puzzle was a catch from a flea market in finland. we had exactly the same kind of when i was a little girl, so it is a happy happy treasure.