maanantai 12. maaliskuuta 2012

kompaktia asumista

viikonloppuna vierailtiin tuttavapariskunnan talossa. viimeistään siinä vaiheessa kun talon emäntä esitteli meille erillisiä työ-, vieras-, ja lastenhuoneita sekä kodinhoitohuonetta, iski talokateus. tai pikemminkin tilakateus. 
me asumme pienesti kaksiossa. vaikka melkein kaikella onkin paikkansa, on kotona ahdasta ja ahtaus ottaa välillä pannuun. meillä vierashuoneen korvaa patja lattialla ja työhuoneen virkaa toimittaa liian pieni ylikuormitettu pöytä olohuoneessa. askartelulle, maalaamiselle tai ompelemiselle on raivattava erikseen tilaa. säilytystilaa on vain yhden sesongin vaatteille kerrallaan ja kenkähyllyn ahtaus on ainainen valivali-aihe. toistaiseksi lastenhuone mahtuu makuuhuoneeseen, vaan saas nähdä kuinka kauan.
valitusvirrestä huolimatta en kuitenkaan vaihtaisi tätä asuntoa tilavaan lähiö- tai esikaupunkiasumiseen mistään hinnasta tällä hetkellä. asunnon yksi parhammista puolista on nimittäin valoisuuden lisäksi valtavan suuri parveke josta saa kesäisin yhden ylimääräisen huoneen. sijainnista en osannut aiemmin edes haaveilla: meiltä kävelee ydinkeskutaan vajaassa puolessa tunnissa. asuintalojen takana on iso metsä ja lähimmälle uimarannallekin on vain kävelymatkan verran. compact living voittaa toistaiseksi 1-0, valokuviinkin saa yksityiskohtia ja valkoista seinää kuvaamalla todellisuutta väljemmän tunnelman.

/ we visited our friends house yesterday. it was a nice visit but i became a bit jealous of all the space they have: a room for laundry, a guest room, working room and so on. we only have two rooms and a kitchen. our quest room is a madrass on the floor and the working space is way too small table on our living room. we still manage somehow to get all the space we need, though i`m often complaining how tight it is. and when it`s getting really really tight ....well, then i just think of our huge balcony which gives us an extra room at summertimes. and we do live really near down town stockholm, which i just love.  i guess it`s worth living compact so far. 

6 kommenttia:

  1. Minäkin kannatan pienasumista! Meillä on pieni kolmio kolmelle hengelle ja nyt tilaa on aivan hyvin (tosin neliöitä vähemmän kuin monessa kolmiossa), mutta vaikka porukka jossain vaiheessa kasvaisikin, haluaisin asua silti täällä. Tavaran määrää on kyllä rajoitettava, mikä ei lapsiperheessä ole aivan yksinkertaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se tavaran määrä, siinäpä se. kummasti sitä jo vauvankin kanssa kertyy! jos olis kunnon kaapistot niin ei olis mitään hätäpäivää...me ollaan jo kaavailtu että jos lapsiluku kasvaa niin sitten vaan muutetaan sänkykin olohuoneeseen että saadaan lastenhuone :) ei tästä pois kyllä malttais muuttaa millään!

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! Meidän 43 m2 on liian vähän, mutta sijaitsevat hyvällä paikalla lautalattioineen ja korkeine kattoineen. Tilaa täytyisi saada pian lisää, mutta kauas keskustasta en halua muuttaa. Katsotaan miten käy, vuoden päästä tuskin enää asutaan samassa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneksi meillä on ruma muovimatto - sitten joskus kun se tila täällä oikeasti loppuu kesken on helpompi jättää sellainen kun lautalattiat! ne kun sais, ja korkeat huoneet, ah!

      Poista
  3. Hei Ulla. Täällä Porissa kanssa luetaan ahkerasti blogiasi. Olipa mukava nähdä kulma samasta mummin ja papan kaapista mistä (3-ovisesta)itse näen tästä koneen vierestä samanverran. Terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaappi on meillä todella tarpeellinen, säilytetään siellä nimittäin lp-levyjä joita on muualle vaikea saada mahtumaan. Sinne ne mahtuvat justiinsa mainiosti! Terveiset Poriin!

      Poista