sunnuntai 30. lokakuuta 2011

aikaa, kiitos

esikoistaan odottava ystäväni kysyi minulta, käykö vanhempainvapaalla ja kotona aika pitkäksi.
ai että käykö? saisko sitä aikaa jostain lisää, kiitos, ehtisin mukaan kelkkaan.
päivät vaan vilahtaa ja lapsi kasvaa. kun kelloa siirretään talviaikaan (ja vaikka sitä armonaikaa saakin muka tunnin lisää) niin silloin viimeistään tajuaa että se on sitten menoa taas pimeään kauteen, vaikka vastahan se oli se kesä. talvi tulla tuksuttaa, eikä armoa anneta.
sitä tajuaa myös elävänsä juuri nyt keskellä jotain ainutlaatuista, ja yrittää parhaansa mukaan pysähtyä nauttimaan hetkistä kotona, niistä vähän hitaammista ja tylsemmistäkin.
antoisaa arkea ja tulevaa viikkoa, tää lähtee ripustamaan pyykit!

/ time is never enough. i try to enjoy small moments at home as best as i can. have a good week ya'll!

1 kommentti:

  1. Mullakaan sitä ei meinaa olla! Edes sen vertaa, että ennättäisin täälläkin enemmän kommentoida ihania kuvia, juttuja ja kaunista Astridia ja nimeään. Saatika mahtavaa lippunauhaa. Se oli niin hieno, ottaisin heti omakseni. :) Aikaa sinne toivottelen!

    VastaaPoista